customointi – Paratiisimökki

Custom: Usva

Riikka18.02.20132 Comments

Tämä customi syntyi ihan vain kokeiluna. Taas. Tuntuu etten mitään muuta näiden kanssa teekään kuin kokeilen. :) Mutta sillä tavalla oppii uutta ja ehkä jonain päivänä suunnittelen ponin alusta loppuun. Nyt tyydyn siihen että teen sen mukaan miten on materiaaleja ja tuntumaa.

Usva sai nimen kun kysyin kaverilta nimiehdotuksia. En itse keksinyt mitään järkevää ja tuo nimi kuvaa ponia hyvin. Saa nähdä loistaako hännän ja harjan valkoiset osat pimeässä, niissä on osittain perusvalkoista fimoa ja osittain pimeässä hohtavaa. Pientä piristystä. Totuus tosin on se, ettei minulla ollut enää perusvalkoista pelkästään, vain sekoitettuna pimeässä hohtavaan. Se ei tosin haittaa ollenkaan.

Kuvat ovat nyt hieman surkeita, mutta kyllä niistä kai ponin näkee, jotenkin. Muutenhan ponirintammalla on ollut tylsää, hiljaista ja yritän olla sortumatta uusiin ostoksiin. Tuleva hiihtoloma nielaisee oman osansa opiskelijabudjetista ja on pakko alkaa ajatella lähestyvää kevättä ja muuttoa. Poniton aikakausi alkaa taas.. Tosin aion myydä muutamia kirjoja muuton tieltä, joten ehkä vielä kevään aikana voin tehdä pari poniostosta.. Eikös?

In customointi, g1, g3, lommo, ponikokoelma, ponikuvat

Erikoispostaus: Customit vol. 1

Riikka15.08.20126 Comments

Päätin tehdä tylsän yön kunniaksi tämmöisen hauskan postauksen customeistani. Keräilin kuvakansioista vanhoja kuvia poneista ja huomasin samalla että mitä ilmeisimmin kaikista customeista on jopa kuvat tallella vaikka osa poneista on lähtenyt maailmalle. Eli aloitetaan ihan alusta ja edetään melkein aikajärjestyksessä. Jotain pientä juttua jokaisesta customista luvassa.

1. Kettuponi

Olen muutaman vuoden ajan kerännyt kettuaiheisia juttuja, en muista mistä koko idea lähti mutta ketut kiehtovat edelleen kovasti. Tämä poni onkin ensimmäinen virallinen customini. Ensimmäisessä kuvassa poni ilman symbolia ja silmät keskeneräisinä. Symbolit ponille teki avopuolisoni vasta ehkä vuoden verran ponin aloittamisesta. Halusin poniin jotain lisää ja sainkin sille ihanat ketunhännät takalistoon. Kani lisäsi jossain vaiheessa oman näkemyksensä poniin ja järsi siltä toisen korvan ja taaemman takajalan kulman poies. Sitä olen peitellyt tuossa jälkimmäisessä kuvassa onnistuneesti. Tästä ponista pidän vieläkin, koska se on se ensimmäinen. Ehkä joskus teen toisen version..

2. Ajatar

Tämä poni syntyi siinä tehdessä. Tein ponille vanerista pohjallisen joten ponista tuli lopulta kirjatuki. Lisäsin massalla painoa poniin jotta se pysyisi paremmin tukena kirjahyllyssä. Ei mitään sen suurempaa kerrottavaa tästä. Asustaa avopuolison luona.

3. Karkkiponi

Tästä ponista sen verran että meni äidille olisiko ollut äitienpäivälahjaksi tai nimipäivälahjaksi, en muista. Ponin etumuksessa on valkoinen sydän jossa lukee Äiti. Tästä tuli puhelinteline, joka tosin ei ole tainnut koskaan palvella kyseisessä tarkoituksessa vaan on ollut äidillä koristeena hyllyllä. Ensimmäisiä kunnollisia yrityksiäni massailla jotain. Karvat onnistuin leikkelemään liian lyhyiksi roottausvaiheessa, ne olisi ollut ihanammat pidempinä mutta näin kävi. Silmät raapusteli avopuoliso, koska itse olen surkea tekemään silmiä. Ehkä vielä jonain päivänä opin..

4. Lena

Ensimmäinen G3-customini. Hyvin yksinkertainen poni, jonka ideasta pidän edelleen vaikka harjan olisin voinut massailla vähän erilailla. Poni on silti ihanan pirteä ja simppeli. Osallistuin tällä Paratiisikartanolla talviaiheeseen customikisaan. Muistaakseni ainakin hyvää palautetta tuli. :) Tämä poni majailee yhä omassa kokoelmassa. Tosin sen talvikamppeet on pitkin ja poikin laatikoissa..

5. Nukkeponi

Muistelen että tämä poni olisi seuraavana vuorossa. Tein sen ihan kokeilumielessä ja lopulta lähetin eräälle nettikaverille joululahjaksi. En tiedä missä lie poni nykyään mutta ainakin sitä oli hauska tehdä. :) Värjäsin langat itse ja muistan että ihan jonkun aikaa noita lankoja sai aukoa. Pidän edelleen tästä ideasta ja simppelistä totetuksesta. Pohjana oli joku So Soft poni, joka tuli baittilootassa ja pääsi sitten customiksi. Pientä nukkaisuutta sinne maalin pohjalle jäi, siitä tuli ihan hauska tekstuuri ponin pintaan.

7. Omenavarsa

Osallistuin tällä lapsosella Paratiisikartanolla customikisaan. En pidä pohjasta alkuunkaan enkä muista miksi sen tähän valitsin kun olisin voinut tehdä varmasti kivemmastakin pohjasta suloisen ponin.. No tehty mikä tehty. Tuli tehtyä ensimmäisiä kertoja symbolit ja silmät itse ponille. Värimaailmasta pidän edelleen. Tämäkin poni asustaa avopuolison kokoelmassa.

8. Rakkausponi

Yksinkertainen pikkuponi, joka sai pitää alkuperäiset silmänsä. Tein pienen massailun ja roottailin hempeät karvat tälle palleroiselle. Joskus tuli tehtyä unettomana yönä kun olin yksin kotosalla ja iski tarve tehdä jotain hauskaa puolisolle. Eli tämäkin majailee siellä samaisessa kokoelmassa. Ja kani taisi tätäkin syödä joskus?

9. Randomponi

Halusin kokeilla massailla häntää ja harjaa joten tämmöinen koeteos syntyi. Tein myös kerrankin rohkeammin isoa symbolia ja se onnistui ihan hyvin vaikkei mikään upein taideteos olekaan. Tämän ponin lahjoitin puolisolle (taas). Pohjalla taas alkuperäiset silmät tallessa.

10. Varkaiden kuningatar

Tämä poni sai alkunsa samoihin aikoihin edellisen kanssa. Testailin teipeillä leikkimistä tämän kanssa ja pohjan väriin sopivaa karvaakin oli varastossa. Edelleen pidän tästä ponista ihan tosi paljon, harmikseni vain testasin mattalakkaa tähän poniin ja se sai ikävän tahmaisen pinnan joka luonnollisesti imaisi kaiken pölyn heti itseensä. Ärh ja purh, mutta ei voi mitään. Ehkä joskus saan aikaiseksi maalata valkoiset pinnat uudelleen. Alkuperäiset silmät tälläkin ponilla.

11. Suklaaponi

Testailin poniin ylijäämämaaleja, teippijuttuja ja kimalletta. Niin syntyi suklaaponi, joka meni äidin karkkiponikokoelmaan yllärilahjana. Luulen että taisi olla äitienpäivän aikaa, jolloin meni varmaan äitienpäivälahjaksi. Massailin yksinkertaisen harjan ja hännän. Tähän poniin olen tyytyväinen vaikka näissä kuvissa näyttää melkein puolikaljulta. Uunin jälkeen jäi vähän hassusti jalat niin poni ei oikein seiso fiksusti mutta kyllä se pystyssä pysyy.. Tämän ponin kanssa pidin lähinnä hauskaa.

12. Lommoponi

Lommoponin tekeminen lähti ylijäämämaalien käyttämisestä keskellä yötä. Tämä poni syntyi siis täysin sattumalta. Raitoja tehdessäni tiesin että jos nyt onnistuu niin tästä tulee avopuolison hahmo, Lommo, ponina. Harjaan oli täydellistä karvaa mutta roottaustyökaluni petti minut, joten päädyin massaamaan ponille karvat. Enkä ole katunut sitä päätöstä. Tämä on SE customi minulle. Se joka on onnistunut parhaiten ja josta pidän edelleen ihan hirmuisen kovasti. Jos en olisi tehnyt Lommoa tästä niin olisin voinut ottaa tämän omaan kokoelmaani, mutta lahjoitin tämän kaunokaisen avopuolisolleni joka arvostaa ponia vielä suuremmin.

13. Patsas? Kummitus?

Syöpäinen ja rähjääntynyt Tex sai uuden elämän kummitusponina. Tämä on tosin edelleen kesken koska valkoinen spraymaali loppui ihanasti kesken ja ponin jalkojen väli kellertää yhä. Ehkä joskus tämä herra saa lopun maalipinnan. Harjaa massailin muutamia tunteja niin että oli kädet kipeänä seuraavana päivänä mutta oli kyllä vaivan arvoista. Testain samalla pimeässä hohtavaa massaa, joka yllätty positiivisesti vaikka sitä sekoitti toiseen vaaleaan massaan. Ihanasti se hohtaa. Tähän olen myös tyytyväinen vaikka kesken onkin. En varmaan tälle kyllä mitään symboleita tai silmiä lähde tekemään ellei sitten joskus inspiraatio yllätä.. Olkoot nyt tuollainen eloton (?) patsaskummitusmikälie.

Tähän mennessä on siis tullut tehtyä 13 customia. Ja keskeneräisiksi on jäänyt varmaan joku pari ponia, jotka eivät tähänkään nyt päätyneet mutta saattavat päätyä joskus vielä blogiin asti jos saisin ne valmiiksi. Tein tilauksen tuossa eilen ja pian pitäisi saapua uusia roottaustyökalu neuloineen. Samalla tuli tilattua myös karvoja.. Vaikka niitä on ihan kiitettävästi tuolla laatikossa varastoitumassa. Siellä on muuta sellainen väri jotka on pakko päästä käyttämään kunhan saan ideoitua seuraavan customin. Maaleja pitää myös muistaa käydä ostamassa. :)

In cotton candy, customointi, daffodil, keräilijä, keräily, ponikokoelma

Minä keräilijänä

Riikka24.03.201209.06.2012Leave a comment

>Joskus tuntuu, että keräilyintoa ylläpitääkseen pitäisi olla koko ajan kykenevä ostamaan poneja ja kiertämään kirppareita ponien toivossa. Tällä hetkellä taloudellinen tilanne ei enää salli ponien ostamista. Pitää säästää tulevaan pääsykoereissuun, joka vie iloisesti pussista parisataa euroa (kiitos VR!), myös autokoulun kakkosvaihe pitäisi käydä, se viekin vielä isomman siivun työttömän ”tuloista”. Hyvällä tuurilla syksyllä olisi myös muutto luvassa, joka sekin kustantaa niin paljon etten edes halua miettiä koko asiaa. Raha helpottaisi joskus tätä pienen ihmisen arkea, varsinkin jos sitä riittäisi pakollisiin menoihin sekä mukavaan ylimääräiseen kuten harrastamiseen.. Joten tällä hetkellä ponihommat on jäässä. Kokoelma on sen mitä on.

Onneksi customointiin pienetkin varannot riittävät ja keväästä on tullut taas inspiraatiota tekemiseen vaikka en ole päässyt vielä kunnolla alkuunkaan. Silti se jo ilahduttaa, että pieni kipinä alkaa syttyä ja HALUAN luoda vanhoista nuhjuisista ja rähjääntyneistä poneista jotain uutta ja valoittavaa. Lommo ponin kaksoisolentoja on kyselty ja olen yhdelle sopinut tekeväni kyseisen kaksoisolennon. En ole luvannut täydellistä kopiota vaan toisen version ponista. Saa nähdä onnistuuko se koskaan.. En pidä tilaustöistä enkä ole sellaisia koskaan tehnyt.

Ponikeräilystäni sen verran vielä, että olen ollut oikeastaan koko keräilyn ajan laiska. En halua roikkua netissä etsimässä tiettyjä poneja varsinkaan kun budjetit on olleet aina tiukalla. Muutaman ponin olen ostanut netistä mutta pistänyt itselleni tarkat rajat mitä mikäkin saa maksaa. Tai jos olen törmännyt siihen poniin joka on juuri sillä hetkellä saatava. Syystä tai toisesta. Yksikään ostos ei ole harmittanut. En ole maksanut poneista kovasti ylihintaa vaikka edelleen iskee välillä sellainen tunne että miksi ihmeessä maksan TÄSTÄ näin ”suuren” summan vaikka voisin tuolla rahalla ostaa jotain ”järkevää”. Silti jokainen poni on ollut tuolla kokoelmassa tärkeä enkä ole niistä nyt luopumassa. Olen kuitenkin aina ollut ihminen joka miettii todella tarkasti rahanmenoaan joten annan välillä anteeksi sen että ostan jotain mikä minua miellyttää muutenkin kuin käytännöllisellä tasolla. Sen takia ponien keräily onkin omalla tavallaan niin ihanaa.

Kokoelmani ei ole täydellinen. Siellä on esimerkiksi Tex jonka pää on rikki. Joku on korjannut sen pikaliimalla ja poni on melko rassukka leikattuine harjoineen ja liimatahroineen, puhumattakaan isosta vekistä keskellä naamaa. Voisin pistää ponin baitiksi, jos sattuisin löytämään paremman Texin tilalle. En kuitenkaan tee sitä ennen mitään sillä poni on kuitenkin ihastuttava omalla kurjalla tavallaan. Moni poni kaipaisi parempikuntoista kaveria tilalle, mutta en kyllä tiedä mitä tekisin niille poneille jotka jäisivät kokoelmassani kakkoskappaleiksi. Suuren osan olen ostanut kirpputoreilta. Niillä on siis suurella osalla jokin tarina, jos ei muuta niin se ponin löytämisen riemu. Cotton Candy oli ensimmäinen kirppislöytöni. Se ei ole täydellinen poni mutta joka kerta sitä katsoessani yllätyn kuinka sievä ja hyväkuntoinen se on. Siihenkin nähden, että se on kulkenut mukanani 2004 vuodesta saakka. Säilynyt kokoelmassa vaikka olen sitä välillä pakostakin harventanut. Tai Daffodil. Sen harjaa ja häntää on leikattu, silmät hieman kulahtaneet. Se on puolestaan kulkenut matkassa niin pitkään kuin vain voin muistaa. Lapsuuden ainoa My Little Pony. Sillä en juuri leikkinyt, koska poni on melko vaalea väriltään. Se sai silti kunniapaikan pikkutytön aarteiden joukosta hyllystä. Siellä se seisoi silloinkin kun muut hevoslelut lähtivät kirpputorille tai serkkutytön leikkeihin. Se kulki mukana vanhempien avioeron jälkeen, uusioperheen helvetissäkin poni kesti mukana ja opiskelijatytön koti-ikävän keskellä kaukana kotoa se keräsi lauman ympärilleen. Se on ollut monet muutot ja muutokset mukana. Uskon että jokaisella näillä poneista on tarina. Sen takia kokoelmani onkin omassa epätäydellisyydessään minulle täydellinen.

Tulipa kummallinen ja hirvittävän polveilevaa tekstiä. Jos joku tämän jaksaa lukea niin hienoa. Tämä on siis minun mielipiteeni ja näkemykseni omasta keräilystäni. Olen laiska keräämään poneja määrällisesti paljoa, kerään sen mitä haluan ja ne ponit joihin olen oikeasti jollain tapaa mieltynyt. Rakastan customointia, mutta jos joku asettaa minulle rajoja ja tavoitteita lakkaan tekemästä sitä mitä minulta vaaditaan. Customointi on aina ollut minulle vapautta ja omien rajojen kokeilemista. Siksi Lommon kaksoisolennot odottavat yhä syntymistään, jos koskaan syntyvätkään. Haluan haastaa itseni mieluummin kuin miellyttää muita tekemällä mitä pyydetään. :)

In applejack, customointi, g4, lommo, ponikuvat

Ponikuvia 2011

Riikka27.12.201109.06.20123 Comments

>En malta olla päivittämättä joten tässä pienoinen päivitys. Vuosi 2011 oli pitkästä aikaa aktiivisin ponivuoteni. Omalla tavallaan. Pidin kaksi miittiä ja ostin jopa pari ponia netin kautta. Aloitin myös G4-ponien keräilyn vaikkei niin pitänytkään koskaan tapahtua. En juuri ehtinyt kuvaamaan poneja mutta tässä mielestäni kivoimmat ponikuvat vuodelta. Kuvissa on deviantArtissa käyttämäni vesileimat myös koska en jaksanut kaivaa näiden alkuperäisiä versioita koneen uumenista ja muokatut on kadonneet konetta vaihtaessa. Älkää siis häiriintykö noista leimoista, ihan on itse otettuja kuvia. Lisäilin muihinkin blogin kuviin tuon Paratiisimökki-leiman samalla.

Applejack oli ensimmäinen G4-ponini. Ainoa poni jonka näistä peuramaisista poneista piti minun luokseni kotiutua. Mutta tätä neitoa seurasivat muutama muukin geenelonen. :D Ja piti tätä neitokaista päästä sitten kuvaamaankin. Auringonpaiste osui kauniisti kohdalle.

Customeita tuli väkerrettyä muutama kappale. Lommo-poni on ehdottomasti suosikkini ja perustuu avopuolisoni hahmoon. Vuoden vaihteessa on tarkoitus alkaa työstää Lommolle kaksoisolentoa. Onneksi en ole luvannut täysin samanlaista tehdä. :) Kuvan valitsin näihin koska tuo lähes viidakkomainen tunnelma sopii Lommo-ponille mainiosti.

Viimeisenä Cotton Candy. Taitaa olla aikalailla ensimmäisiä poneja jotka kotiutuivat kirpputorilta keräilyn alkuaikoina. Kuva onnistui hyvin ja pidän Cotton Candyn sievästä ilmeestä ja kuvan tunnelmasta. Yksinkertainen on kaunista.

Blogin päivityksistä sen verran että jos kenelläkään tulee mieleen mitä voisi postailla niin pistäkää ihmeessä ideoita tai mitä teitä kiinnostaisi nähdä/lukea. Ensi viikolla toivottavasti kotiutuu lisää kameratarviketta jolla pääsisin vähän paremmin kuvaamaan näitä ponejani. Ja jos ilmat vaikka vähän paranisivat pyrin käyttämään häikäilemättömästi hyväkseni anopin lyhtyasetelmia sun muuta jännittävää jos vaikka saisi vihdoin talvisia ponikuvia aikaiseksi. :D Mietin myös ainakin DeviantArtissa pyörivän 100 teemaa haasteen kääntämistä poniaiheiseksi.. Jos sillä saisi meneillään olevan kuvahaasteen lisäksi aktivoitua itseään (ja mahdollisesti muitakin) kuvailemaan.