Ponihyllyistä ja muuta mukavaa

Pyyhin eilen pölyjä ja siirtelin poneja siivouksen tieltä pois. Kokoelmani on edelleen varsin pienehkö, mutta ilahdutti kun huomasi kuinka paljon lauma on kasvanut aikaisemmasta. Edellisessä asunnossa esillä olivat vitriinissä vain tarkoin valitut ponit. Tykkäsin vitriinistä sen puoleen, että ponit olivat pölyltä paremmin turvassa ja tulevaan opiskelija-asuntoon suunnittelenkin vitriinin hankkimista. Tämä jäi muutossa vanhalle asunnolle kun ei mahtunut muuttokuormaan..

Ponit majailivat välillä levyhyllyssä ja pienessä kirjahyllyssä kunnes avopuoliso halusi välttämättä siirtää isommat kirjahyllyt huoneeseeni. En pistänyt vastaan kun ponit saivat mukavasti lisää tilaa. Hyllyissä on vielä hieno juttu kun esimerkiksi muumimukit ovat tuolta siirrettävissä muualle jos ponit kaipaavatki vielä lisätilaa. :D Toivon kuitenkin että kokoelma pysyisi vielä aisoissa ettei muutosta tulisi mahdotonta.

Tässä kuvaa jossa ponit on tungettu kahdelle hyllylle siivouksen ajaksi. Ilahduin siitä kuinka runsaalta ponikokoelma näyttää varsinkin tuohon vanhaan vitriinikuvaan verrattuna. Varsinkin kun tietää että muuton jälkeen kokoelmaan on kotiutunut sellaisia poneja joita olen kuolannut jo muutaman vuoden. Barbie pääsi näköjään nököttämään tuonne kuvaan myös mukaan.

Vielä toiseen aiheeseen eksyn tästä ja näytän mitä kaikkea kivaa Sylvanialaiset ovat saaneet väliaikaiseen kotiinsa. Country Kitchen Setti on myös tulossa joskus huhtikuun puolella. Nyt on olohuone hankittu ja sain avopuolisoltani ihania pikkuruisia donitseja ystävänpäivälahjaksi! Tai siis kortissa kyllä luki että Sylvanialaisille. Olohuonesetin ostin BR Leluista ja samalla kotiutui pikkuinen vauva, joka oli vaan niin hirmuisen söpö. Alakertaan on muodostunut hassu keittiö/kylpyhuone, hyvin sekalainen, joten ei ihme että kissavauvakin on ehtinyt kiipeillä jääkaapin päälle leipäpussin kimppuun. Kaksosvauvoista toinen nukkuu söpösti pienessä kipossa, johon avopuolisoni sen halusi asetella.. Ei olisi käynyt itselläni mielessäkään.. Yläkerrassa on hieman keskeneräinen olohuone, jossa on mukava oleskella. Isovelikissa sai oman puhelimen, kuului ystävänpäivälahjasettiin.

Toivotaan että kevään / kesän mittaan päästään nukkekotiprojektissa eteenpäin. Tuntuu että huoneita tulee sata jos haluttaisi toteuttaa kaikki kivat ideat..

Lisäystä laumaan

Tästä tulikin melko kuvapainotteinen postaus. Inhoan laittaa tänne kuvia koska niiden asettelu pissii aina jollain tapaa suuntaan jos toiseenkin eikä mikään asetu niin kuin haluaisin. Joten kuvat ovat nyt näin.. Hmph. Ehkä joskus keksin tuohon jonkun fiksun tavan enkä taistele turhaan..

Lappeenrannan reissulta kotiutui muutamia poneja. Miitistä Tornado ja saksalainen Baby Lemon Drop. Kirpparilta löytyi kaksi G3-ponia Sew-And-So sekä Cotton Candy. Pikkusiskon kanssa tehtiin vaihtokauppaa ja minulle palasi Italy Blossom.

Ensin kuvia hieman sekaisesta kolmikosta Sew-and-so, Cotton Candy sekä Blossom. Ponit pääsivät pesuun. Blossom oli pahimmassa kunnossa, vähän likaa vielä jäi jynssättäväksi mutta muuten ponista tuli siistimpi.

Pesun jälkeen porukka näytti siivommalta. Blossomin naamaan jäi jotain pientä likaa vielä, jonka huomasin vasta kuvista. Ja pinkki tussinjälkikin sieltä löytyi. Suurimmat liat onneksi lähtivät helposti. G3-ponit kaipasivat lähinnä harjojen laittoa. Cotton Candyn symboliin jäi likaa, joka ei lähtenyt ensimmäisellä kerralla pois, katsoo jos se myöhemmin lähtisi. Ja Sew-and-so’n naamassa tuntuu olevan muutamia hassuja viivoja jotka eivät jynssäämisellä kadonneet..

 Sitten miitistä ostettujen ponien pariin. Sekä Tornado että Baby Lemon Drop menivät oikeastaan hieman budjettini yli eikä ollut tarkoitus ostaa mitään ”kallista”.. Mutta jostain syystä nämä kaksi lähtivät sitten matkaani. Saksalainen Baby Lemon Drop on mielestäni hurmaava! Pienestä asti olen pitänyt tuosta vauvaponien posesta kaikista eniten. Tornado puolestaan on jollain tapaa hellyyttävä ja olen huomannut hieman ihastuneeni sinisiin poneihin. Ne ovat ponihyllyssäkin kaikki vieretysten vaikka en värin mukaan ole ponejani mukamas järjestellytkään.

Hiljaista..

Blogin ja ponien kanssa on ollut hieman hiljaisempaa aikaa. En ole ostellut uusia poneja ja olen ollut myös kipeänä. Ja vasta eilen illalla blogi kävi pitkästä aikaa mielessäni. On elämässä ollut nyt vähän hektisempää, mutta toisaalta en ole moneen kuukauteen ollut yhtä paljon kotona.

27.1. poistui luotamme pupupoika Ola (synt. 13.6.2008). Tuntuu että surutyöstä on vielä osa tekemättä. Häkki napottaa tyhjänä tavaroiden kanssa siinä samassa tutussa paikassa. Mutta tuttua harmaata eläintä ei enää ole eikä se tule koskaan takaisin.. Ikävä on kova. Ola ehti onneksi elää hyvän elämän vaikka sairastuikin.

Tätä pientä kaveria on loputon ikävä..

Elämä kuitenkin jatkuu, vaikkakin ilman Olaa. Tällä hetkellä odotan kovasti sunnuntaista ponimiittiä Lappeenrannassa. Pääsen ”talvilomalle” perheen pariin ja samalla osallistumaan miittiin. Poniostoksia odottelen jo kovasti ja tietenkin kiva nähdä vanhan kotikaupungin poniporukkaa. :)

Peachyt ja nollasta sataan

Kirpparilta löytyi Italy Peachy. Alkuun olin jättämässä ponia sinne oman onnensa nojaan, koska hinta hieman kirpaisi kun poni ei kuitenkaan kuulu tällä hetkellä haluamiini poneihin. No pitihän se silti saada. Poni kun kerran löytyi. Peachy pääsi kotona pesuun ja hieman harjan suoristukseen. Eipä sillä että osaisin laitella noita harjoja niin ettei ne sojottaisi aina jonnekkin hurjasti. Peachy saikin olla yön ponipinni päässään jottei harja hurjana sojottaisi kuin kotiin saavuttaessa.
Kuva kannattaa klikata isoksi. Näkee paremmin. Tämä blogspotin kuvanlisäyshommeli vielä arveluttaa minua enkä ihan ymmärrä miten nämä saisi aina aseteltua järkevästi..

Toinen kuva onkin sitten yhteiskuva molemmista omistamistani Peachy poneista. Toinen on ihan normiversio vaikkakin aikalailla haalistunut tapaus. Ei muuten mitään muistikuvaa mistä kyseinen poni on kotiutunut.. Oliskohan kirpparilta?

Niin ja tämä blogin päivittämisintohan iski taas niin että olin menossa petiin mutta kuin salama kirkkaalta taivaalta iski tarve kuvata poneja. Liekö auttanut tuo ponien edessä napottava kamera jalustoineen.. Tulipa Peachyt kuvattua kuten olin suunnitellut. Olen melkoinen tuuliviiri tämän poniharrastuksen kanssa. Yhtenä päivänä into on 150% ja toisena ei juur mitään. Into yleensä iskee kun oikeasti saa rauhassa näprätä, kuvata tai löytää jotain uutta. Uusi kirpparilöytö yleensä innostaa kovasti. Samoin miitit, poniostokset tai sitten vaan se kun tajuaa uudelleen miten ihania nämä pallerot ovat. Kiihdyn nollasta sataan sekunneissa kun on kyse poneista. Sylvanialaiset tulevat hyvänä kakkosena ja uskon että into niihin kasvaa kasvamistaan. Silti tuskin pääsee samalle tasolle kuin ponien keräily, tämä on niin nostalgiapuuhaa kun taas Sylvanialaisten kanssa touhu on kivaa sen takia kun kaikkea pientä ja söpöä. Ei mitenkään ennestään tuttua. Avopuolisolla on tuo ABJ-nukke harrastuksensa, minulla sitten näitä pienempiä. Rahaa tosin kuluu kaikkeen tämmöiseen harrasteluun, mutta innostumiselle on huono pistää hintaa. Kyllä näistä saa sellaisen fiiliksen, jota ei oikeastaan voi ostaa rahalla. Jostainhan se kipinä vaan tulee. Ponikeräily on mielestäni ihana harrastus eikä tätä ole tarvinnut kellekään suuremmin selitellä.

Täten toivottelen kaikille lukijoille hyvät yöt ja erittäin leppoisaa viikonloppua!

Sylvanialaisista

Postipaketti löytyi kuin löytyikin postista eikä ollut edes kauas hukkunut. Inhimillinen moka siis ja pääsin parin päivän päästä hakemaan postissa odottaneet lelut.

Sylvanian Families eläimien ei koskaan pitänyt saapua minun huusholliini, mutta avopuoliso meni lupaamaan eräällä kauppareissulla että ystävänpäivälahjaksi hän ostaa minulle Silkkikissojen vauvat. Ja niin piti saada ensin muu perhe. Ja kotiutuivathan ne vauvatkin sitten jo paljon aikaisemmin.. Odottamassani paketissa saapuivat jääkaappi ja kylpysetti, jossa on pupuäiti ja vauva. Nyt odotellaan eräästä nettikaupasta Country Kitchen Settiä. Tuon olisin tilannut itse, mutta oli loppunut vähän joka paikasta. Avopuoliso tuon tilasi ja nyt ollaan jo toista viikkoa odotettu että milloin pääsevät setin lähettämään.

Sylvanialaisperheeni tarvitsevat luonnollisesti kodin. Olen jo muutaman vuoden haaveillut pienessä mielessäni nukkekodista. Pentuna sain tutuilta rähjäisen nukkekodin, jonka meidän mummo sitten kunnosti. Näppärä kaverini myös teki itse nukeille kalusteita sun muuta pientä ja sain omaan nukkekotiinikin sieltä tavaraa. Sen verran muistan että nukkekoti taisi olla Lundbyn Gothenburg talo. Tai ainakin samanmallinen.

Nyt suunnitelmissa on teettää nukkekoti Sylvanialaisperheille avopuolisollani, joka opiskelee ammattikorkeassa teolliseksi muotoilijaksi. Asiaa on pohdittu jo ja pohjapiirros talolle alkaa valmistua vähä vähältä. Pyytelin jo että jos innokas muotoilija haluaisi tehdä 3D-mallinnuksen nukkekodista niin pääsisin itsekin miettimään paremmin mitä sinne haluan. Olen ihan täpinöissäni tästä projektista! :)

Tässä vielä kuvia tällä hetkellä väliaikaisessa ”kerrostaloasunnossa” majailevista Sylvanialaisista.
Pahoitteluni kuvien heittelevästä väritasapainosta.. Hirmuisen keltaisten kuvien muokkaaminen ei vaan luonnistunut. Ehkä myöhemmin saan parempia kuvia näistä :)

(Kuvat kadonneet blogin muuton yhteydessä.. Pahoittelen)

 

Ulkoasuongelmaa, kadonnut postipaketti ja niin eespäin..

Uusin tuossa vähän aikaa sitten blogin ulkoasun ja vasta tänään huomasin että tuo uusi ulkoasu aiheutti mm. sen ettei kommentteja pystynyt ollenkaan lähettämään. Ainakaan itse en onnistunut kommentteihin vastamaan koska sivu ei antanut ollenkaan kommenttien lomaketta.. Voi noloa.

Blogi tulee hetken kärsimään randomeista ulkoasuista kun testailen mikä toimii ja mikä ei.

Lisäilen toivottavasti ensi viikolla viimeistään Sylvanian Families asiaa myös blogiin. Posti kadotti pakettini, jossa on pari settiä tulossa tavaraa kissaperheelle, joten ymmärrettävistä syistä ei kamalasti innosta edes kuvailla kun odotin jo niin innolla eilen pääseväni touhuamaan uusien settien kera.. Positiivinen uutinen on että kirpparilta löytyi yksi poni matkaan, Music-Time, joka ei ole edes ihan kurjimmassa kunnossa..

Päivä 15 – Kuva poniperheestä.

Tässä vielä vajaa perhe Apple Delight. Äidin löysin joskus kirpparilta samasta läjästä kuin aiemmin mainitsemani Melodyn. Isä kotiutui joulukuun miitistä. Tässä pariskunta on päässyt jo lähempiin väleihin. Daddy Apple Delight on kyllä oikea kultakutri!

Keväällä omistin vielä Baby Sister Apple Delightin mutta muuttomyynnissä möin ponin. Tyhmää, tiedän. Saan etsiä uutta varsaa perheeseen, eiköhän se joskus vielä löydy.

Näin sain ensimmäisen blogihaasteeni suoritettua. Tuli kyllä rytinällä nämä viimeiset päivät, mutta en malta jättää päivittämistä myöhemmäksi kun inspiraatio kerran iski. Seuraavissa postauksissa jo sitten vähän erilaista asiaa.

Päivä 12 – Kuva ulkoilevasta ponista.

Cotton Candy toista kertaa blogissa! Tämä kuva on otettu 2005 kesällä, piti vain kaivella vähän kansioita ja muokata kuvaa pikkuisen.. Hyvähän siitä tuli! En montaa ponia tuolloin omistanut ja omakotitalon pihaa tuli käytettyä ponien kuvaamiseen silloin tällöin. Tässä Cotton Candy on päässyt apilameren keskelle napostelemaan.. Nyt ei ole huvittanut lähteä ulos pimeään ponien kanssa ja valoisa aika on mennyt aina johonkin muuhun. Katsellaan jos myöhemmin talvella ehtisi ponien kanssa hankeen, jos vaikka anopin ja appiukon pihalla jaksaisi pyörähdellä.