Hiljaista..

Blogin ja ponien kanssa on ollut hieman hiljaisempaa aikaa. En ole ostellut uusia poneja ja olen ollut myös kipeänä. Ja vasta eilen illalla blogi kävi pitkästä aikaa mielessäni. On elämässä ollut nyt vähän hektisempää, mutta toisaalta en ole moneen kuukauteen ollut yhtä paljon kotona.

27.1. poistui luotamme pupupoika Ola (synt. 13.6.2008). Tuntuu että surutyöstä on vielä osa tekemättä. Häkki napottaa tyhjänä tavaroiden kanssa siinä samassa tutussa paikassa. Mutta tuttua harmaata eläintä ei enää ole eikä se tule koskaan takaisin.. Ikävä on kova. Ola ehti onneksi elää hyvän elämän vaikka sairastuikin.

Tätä pientä kaveria on loputon ikävä..

Elämä kuitenkin jatkuu, vaikkakin ilman Olaa. Tällä hetkellä odotan kovasti sunnuntaista ponimiittiä Lappeenrannassa. Pääsen ”talvilomalle” perheen pariin ja samalla osallistumaan miittiin. Poniostoksia odottelen jo kovasti ja tietenkin kiva nähdä vanhan kotikaupungin poniporukkaa. :)

6 comments / Add your comment below

  1. >Totta, pieni otus mutta iso ikävä <3
    Ola on kaunis ja ylväs enkelipupu nyt <3

  2. >Voi, osanotot eläinkaverin poismenosta. :( Itsellänikin on sama tilanne, kun ensimmäinen ihan oikeasti "oma" ja aikuisena hankittu lemmikkini, Nyytti-marsu, kuoli viikko sitten. Nyytti kuoli 4 vuotiaana ja elinikäinen marsukaveri jäi nyt yksin ilman Nyytin seuraa. Vaikka ennen Nyyttiä minulla oli kuollut jo useampikin lemmikki, niin tämä oli kuitenkin kaikista pahin.
    Se, joka ei ole koskaan menettänyt elämässään rakasta eläin, ei voi tajuta kuinka paljon se todella sattuu.

    Jaksamisia, elämä jatkuu. :) Pitäisi minunkin hankkia parin vuoden tauon jälkeen kani, ne on kyllä ihania eläimiä <3

  3. >Voii, otan osaa pikkuisen poismenon johdosta! :'< Jaksamista!

    Pitäkää mukavaa ponimiitissä! :) Minullekin sellainen maistuisi…

  4. >Jaksamisia sinulle myös.. Minullakin on ollut Olaa ennen monia lemmikkejä, suurin osa niistä ollut elämänsä loppuun asti minulla. Menettäminen on aina iso pala ja toisaalta olen onnellinen siitä ettei se koskaan käy helpommaksi. Aina itkettää eikä ikävälle tule loppua. Kuitenkin sitä oppii arvostamaan niitä kaikkia hyviä muistoja sen sijaan että itkisi pelkkää ikäväänsä :)

  5. >Mie varmaan oon taas keväämmällä / kesällä järjestämässä Joensuussa miittiä, en usko että pystyn olemaan pitkää aikaa miittaamatta kun tuo on niin kätevä tapa ostella poneja ja päästä tapaamaan poniporukkaa. :) Olis kiva kesäkelillä järjestää miittiä niin voisi vaikka käydä sään salliessa piknikillä ponien kera. :D

  6. >On kaikkien pienten jälkeen jäänyt iso ikävä..
    Onneksi Olalla ei enää koskaan ole kipuja eikä murheita <3

Kommentoi