Peachyt ja nollasta sataan

Kirpparilta löytyi Italy Peachy. Alkuun olin jättämässä ponia sinne oman onnensa nojaan, koska hinta hieman kirpaisi kun poni ei kuitenkaan kuulu tällä hetkellä haluamiini poneihin. No pitihän se silti saada. Poni kun kerran löytyi. Peachy pääsi kotona pesuun ja hieman harjan suoristukseen. Eipä sillä että osaisin laitella noita harjoja niin ettei ne sojottaisi aina jonnekkin hurjasti. Peachy saikin olla yön ponipinni päässään jottei harja hurjana sojottaisi kuin kotiin saavuttaessa.
Kuva kannattaa klikata isoksi. Näkee paremmin. Tämä blogspotin kuvanlisäyshommeli vielä arveluttaa minua enkä ihan ymmärrä miten nämä saisi aina aseteltua järkevästi..

Toinen kuva onkin sitten yhteiskuva molemmista omistamistani Peachy poneista. Toinen on ihan normiversio vaikkakin aikalailla haalistunut tapaus. Ei muuten mitään muistikuvaa mistä kyseinen poni on kotiutunut.. Oliskohan kirpparilta?

Niin ja tämä blogin päivittämisintohan iski taas niin että olin menossa petiin mutta kuin salama kirkkaalta taivaalta iski tarve kuvata poneja. Liekö auttanut tuo ponien edessä napottava kamera jalustoineen.. Tulipa Peachyt kuvattua kuten olin suunnitellut. Olen melkoinen tuuliviiri tämän poniharrastuksen kanssa. Yhtenä päivänä into on 150% ja toisena ei juur mitään. Into yleensä iskee kun oikeasti saa rauhassa näprätä, kuvata tai löytää jotain uutta. Uusi kirpparilöytö yleensä innostaa kovasti. Samoin miitit, poniostokset tai sitten vaan se kun tajuaa uudelleen miten ihania nämä pallerot ovat. Kiihdyn nollasta sataan sekunneissa kun on kyse poneista. Sylvanialaiset tulevat hyvänä kakkosena ja uskon että into niihin kasvaa kasvamistaan. Silti tuskin pääsee samalle tasolle kuin ponien keräily, tämä on niin nostalgiapuuhaa kun taas Sylvanialaisten kanssa touhu on kivaa sen takia kun kaikkea pientä ja söpöä. Ei mitenkään ennestään tuttua. Avopuolisolla on tuo ABJ-nukke harrastuksensa, minulla sitten näitä pienempiä. Rahaa tosin kuluu kaikkeen tämmöiseen harrasteluun, mutta innostumiselle on huono pistää hintaa. Kyllä näistä saa sellaisen fiiliksen, jota ei oikeastaan voi ostaa rahalla. Jostainhan se kipinä vaan tulee. Ponikeräily on mielestäni ihana harrastus eikä tätä ole tarvinnut kellekään suuremmin selitellä.

Täten toivottelen kaikille lukijoille hyvät yöt ja erittäin leppoisaa viikonloppua!

Kommentoi