Aina ei tarvitse perustella tekemisiään, eihän? Haluan näyttää teille kettukokoelmaani, tässä osa siitä. Pian kokoelmaani liittyy uusi kettu tatuoinnin muodossa. Ikuisesti iholla ja mukana menossa. Näissä kuvissa ei ole kaikkia kettujani, mutta tärkeä osa niistä. Olen saanut kettuja jo vuosien ajan lahjaksi ja tuliaisiksi. Vain muutamia olen hankkinut ihan itse. Minusta on hienoa, että lähes kaikkiin kettuihini liittyy jonkin muisto niiden antajasta.
Viime keväänä ollessani kipeänä kotona kirjoittelin tällaisen pienen postauksen sarjakuvista. Blogissani ei tällä hetkellä ole ollut kamalasti elämää ja kirjoitusintoni on keskittynyt lähinnä muihin harrastuksiini. Vaikka blogi keskittyy ponikeräilyyn niin haluaisin kirjoitella välillä muutakin.
Pienestä pitäen olen tottunut lukemaan sarjakuvaa ja ylipäätään olen ollut nuorempana kova lukemaan. Nykyään olen hirveän laiska ja todella saamaton sen suhteen, että jättäisin tietokoneen avaamatta ja sen sijaan sukeltaisin kirjojen maailmaan. Outokummussa asuessani luin paljon, kävin ensimmäisen opiskeluvuoden aikana kirjastossa viikottain ja luin sekä sarjakuvaa, että romaaneja paljon. Aloin myös ostelemaan sarjakuvaa itselleni, koska matkustaminen Outokumpu-Joensuu-Lappeenranta välillä vei paljon aikaa eikä seuraakaan ollut varsinkaan junamatkoilla. Ja Joensuussa junaa odotellessa tuli helposti käytyä Fantasiapeleissä vilkaisemassa mangahyllyt. Myös kämppiksen iso sarjakuvavalikoima oli omiaan antamaan uutta intoa sarjakuvien lukemiseen. Olin aikaisemmin lukenut lähinnä länsimaalaista sarjakuvaa, tuolloin puolestaan tutustuin aasialaiseen sarjakuvaan.
Samoihin aikoihin kiinnostuin myös suomalaisten tekemistä sarjakuvista. Aura Ijäksen sarjispäivikset olivat hauskoja ja sitä kautta eksyinkin sarjakuvablogien maailmaan. Siitä lähtien olen seurannut paljonkin sarjisblogeja. Haaveilen edelleen siitä, että osaisimpa itsekin piirtää ja olisipa minunkin elämässäni jotain niin jännittävää ja kiinnostavaa kerrottavaa joskus, että voisin alkaa piirtämään arjestani. Mutta ehei, en osaa piirtää eikä minun elämässäni juuri tapahdu mitään. Jään siis mieluummin vain seuraamaan toisten sarjisblogeja. Niiden kautta olen myös tutustunut muutenkin suomalaiseen sarjakuvaan ja tälläkin hetkellä on muutama albumi, jotka pitäisi käydä etsimässä kirjastosta. Kunhan vain joskus muistaisin!
Olen sarjakuvien suhteen melko kaikkiruokainen. Pidän sekä draamasta, komediasta, toiminnasta sekä synkistäkin aiheista. Rankimpia sarjoja, joita olen lukenut ovat olleet ehdottomasti Dragon Head ja Hellsing. Maailmanlopun meininkiä, verta ja pelkoa. Näissä molemmissa sarjoissa riittää toimintaa. Kummastakin jäi viimeiset osat lukematta, ehkä vielä joskus saan aikaiseksi lukea ne ja silti säilyttää yöuneni..
Omaan kokoelmaan alkoi kertyä kuitenkin sarjoja, joissa on vauhtia, vaaratilanteita ja komediaa. Full Metal Alchemist sarjan olen kerännyt täyteen ja odottelen, että ehkä parin vuoden päästä voisin aloittaa sen alusta ja lukea yhtä suurella innolla läpi kuin ensimmäisellä kerralla. Bleach sarjaa aloin lukea siinä vaiheessa kun sain FMA:n kiinni sen julkaisutahdissa ja jouduin odottelemaan uutta osaa. Bleach on sarjana jopa ärsyttävän pitkä, mutta olenkin ostellut sitä vain silloin tällöin. Animesarjaa seurasin parikymmentä jaksoa kunnes kiinnostus loppui sillä erää. Manga on ollut toimiva ja koukuttava, saman piirtäjän lyhyempi sarja on tullut myös hankittua kokoelmaan. Sekä Zombie Powder että Bleach miellyttävät piirtojäljen ja huumorinsa puolesta kovasti.
Kokoelmassani on myös lyhyitä mangasarjoja. Useimmat ovat romanttisia, dramaattisia ja suloisia tarinoita, joita lukiessa on usein kyynel silmäkulmassa. Romantiikan nälkään siis juuri sopivaa luettavaa. Olisi mukavaa ostaa enemmän satunnaisia sarjakuvia, sekä aasialaista että länsimaalaista.
Ehdoton lempisarjakuvani on Luupäät, jota aloin lukea yläasteella. Selkeä tyyli teki vaikutuksen, hahmot ovat ilmeikkäitä ja tarina vie mukanaan. Sarjan kerääminen jäi kesken kun sen tuorein painos meni itseltäni sivu suun. Ehdin ostaa neljä albumia, kunnes niitä oli vain tavattoman vaikea löytää ja hinnat olivat kovia. Viime kesänä sain kuitenkin himoitsemani albumin, joka sisältää koko sarjan alkuperäiskielellä yksissä kansissa! En ole vielä ehtinyt siihen syventyä, mutta odotan innolla sitä hetkeä kun pääsen oikeasti syventymään tuohon teokseen. Suomennettu versio on ollut todella hyvä, joten englanniksi albumin lukeminen tuntuukin hieman oudolta. Siihen tottuu onneksi nopeasti.
Paratiisimökin ensimmäinen postaus on julkaistu 18.12.2011. Aloitin blogin pitämisen muutaman hienon poniblogin inspiroimana. Moni näistä blogeista on tähän mennessä kuihtunut ja kadonnut. Onneksi uusia keräilijöiden blogeja ilmestyy tasaista tahtia ja niiden seuraaminen inspiroi yhä oman blogin ylläpitämiseen.
Keräily on tuonut elämääni paljon hyvää ja poniyhteisö vielä enemmän. Olen löytänyt ystäviä, saanut kannustavia kommentteja ja tukea niin elämän iloissa kuin suruissakin. Poniyhteisö on ollut suuri ilon aihe elämässä ja Paratiisikartanon foorumilla pyörin päivittäin vaikka keräily joskus olisikin hiljaisempaa. Blogin kautta olen kehittynyt valokuvaamisen parissa ja mielenkiinto kuvaamiseen on säilynyt uusien oppien parissa. Joskus kuvat odottavat kovalevyllä kuukausia ennen kuin pääsevät blogiin. Toisinaan samana päivänä saapuneet ponit on kuvattava heti ja postattava blogiin mahdollisimman pian.
Paratiisimökillä on toivottavasti vielä monta elinvuotta jäljellä. Keräilyä aion jatkaa vaikka välillä epäilen mielenterveyttäni muovisia poneja järjestellessäni. Useimmiten tajuan kuitenkin, että keräilyharrastus on huonoina aikoina pitänyt minut järjissäni tavalla tai toisella. Harrastuksen kautta tapasin vuosi sitten syksyllä erään ystävän, jota ilman olisin viettänyt todella kurjaa aikaa Oulussa pikkuruisessa opiskelijaboxissa masennellen. Kokoaikaisen masentelun sijaan löysin ystävän, jonka kanssa tunnit kuluivat rupatellen kaikesta maan ja taivaan välillä. :) Keräily on tuonut myös monta iloista postireissua, joiden jälkeen on intoa puhkuen palannut kotiin ponipostia laukussaan. Kirpputorilöydöt ovat tuoneet suurta löytämisen iloa. Huonokuntoisten ponien pelastaminen hyllykelpoisiksi kaunottariksi tuo suurta mielihyvää. Ponien järjestely kesken siivouspäivän piristää ja saa hymyn huulille.
Haluaisin kiittää kaikkia keräilijäystäviä niin menneistä kuin tulevistakin vuosista! Haluan kiittää niitäkin, joihin en ole vielä tutustunut! Tämä harrastus on tuonut elämääni monta hyvää hetkeä enkä halua niiden loppuvan vielä pitkiin aikoihin.
Jaksoin tänään siivoamisen ohella hieman kuvailla poneja. Siirsin samalla blind bag ponit ja jouluvalot keittiön puolelle. Kämppä on iltaisin sen verran pimeä, että haluan pitää pimeän ajan vielä noita valoja koristeena. Sopivat kivasti pieneen kulmahyllyyn ponien kanssa. Näin sain myös tietokonepöydän hyllylle lisää tilaa isommille poneille.
Hain eilen postista Hopscotchin. Poni on hyvässä kunnossa ja todella kaunis. Ei ollut kovin kallis, joten se oli pakko ostaa kun kerran sattui nenäni eteen netissä vaikka ei pitänyt ostaa mitään poneja nyt hetkeen.. Tämä oli kuitenkin nyt vuoden 2013 ensimmäinen poniostokseni. Voisi sanoa, että ihan hyvin alkaa. :)
Ennen joulua tein vuoden 2012 viimeisen poniostoksen eli Trixie Lulamoonin. En edelleenkään pidä kamalasti G4 yksisarvisista, mutta pakko se oli saada. Jotenkin houkutteleva sininen poni, jolla on kaunis sinivalkoinen harja ja häntä. Kokoelmasta löytyy nyt kaksi yksisarvista.
Joululahjaksi saamani Snowdrop pääsi pesulle ja sieltä likakerroksen alta kuoriutui sievä neitokainen. Harjasta ja hännästä tuli silkkiset pelkällä hoitoaineella. Muutamia tahroja poniin jäi, mutta se ei tuolla hyllyssä juurikaan haittaa. Ponin korvissa oli mystistä vaaleanpunaista mönjää, joka lähti kyllä pois mutta jätti muoviin hennon pinkin värin. Pitää katsoa jos uskaltaisi kesällä aknevoiteella kokeilla värin haalistamista.
Tällä kertaa ei ole muuta päiviteltävää. Olen yrittänyt kirjoitella muutamaa postausta, mutta en jotenkin ole saanut aikaiseksi. Blogiin kirjoittaminen ei kamalasti huvita kun en keksi mitä tänne kirjoittaisin. Kuvaaminenkaan ei ole pimeän talven takia juuri huvittanut ja tuntuukin, että blogin kuvien taso on alkuajoista laskenut. Toivon, että valoisan ajan pidentyessä saisin parempia kuviakin otettua kunhan valoisaa aikaa olisi koulupäivienkin jälkeen vielä jäljellä.
Ensi viikolla kotiutuu yksi ponilapsi lisää ja piakkoin luultavasti saan kasan poneja, jotka on ostettu ulkomailta. Ihanaa saada kerralla enemmän poneja, vaikka osa onkin tuplakappaleita. Sieltä sitten pitää katsoa mitkä pidän itselläni ja mitkä menevät myyntiin. :)
Blogin ulkoasu alkaa nyt olla sellainen mitä olen halunnut. Parasta on että suurin osa tämänkin ulkoasun muutoksista on pälkähtänyt päähäni kouluaikana kun olen yhdellä kurssilla tutustunut wordpressin toimintaan, ulkoasun tekemiseen ja kaikkeen mihin tällä pystyy. Voin sanoa, että olin aluksi bloggerista wordpressiin siirtyessäni pettynyt. Mutta nyt alan olla sinut tämän blogisysteemin kanssa ja haluaisin oppia vielä lisää. Aionkin pistää jossain vaiheessa kuvagalleriasivuni uusiksi wordpressin avulla ja ehkä joskus teen oman ”lifestyle” blogin. En tosin ole mitenkään kovin mielekiintoinen ihminen, mutta toisaalta blogin pitäminen on kivaa enkä viitsi tänne sitten tunkea kaikkea sekalaista kun tuntuu ettei nämä ponijututkaan ole kovin mielekiintoisia luettavia. Harvoin kukaan jaksaa mitään kommentoida, niistä vähistä kommenteista olenkin aina supertyytyväinen. :) Eli kommentoikaa, jos vähänkin siltä tuntuu.
Ja sitten itse asiaan. Vihdoin sain kuvattua nämä uusimmat poniostokset. Speedy on seikkaillut kuvissa jo hetken aikaa ja on varmaan esiintynyt enemmän kuvissa kuin mikään muu omistamistani poneista.. Jostain syystä nämä timanttisilmäiset yksisarviset nyt vaan miellyttää ihan kamalan paljon.
Speedy ei ole täydellisessä kunnossa, siitä löytyy tahroja ja silmät ovat kulahtaneet jonkin verran. Ponin myyjän kanssa tuli sitten riitaa niinkin typerästä asiasta kuin ponin pakkaamisesta. Tuli itselle sen verran paha mieli siitä sopasta, että meni vähän maku netistä osteluun hetkeksi. Itse olisin vielä halunnut tehdä tämän myyjän kanssa kauppoja, mutta sain suoran palautteen olla tekemättä hänen kanssaan enää kauppoja koskaan. Harmi sinänsä kun tällä myyjällä on koko ajan sellaisia poneja myynnissä, joita mielihyvin ostelisin. En viitsi lähteä niitä sitten ostamaan kun hän ei minun kanssa halua kauppoja enää tehdä..
Samalla kerralla postista kotiutui ihastuttava Daddy Bright Bouquet. Tämä isäponi odottelee vielä lapsukaisia, vaimo oli jo valmiina. Pitääkin joskus ottaa sellainen söpö yhteiskuva pariskunnasta.
Isukkiponi seisoo vähän hullunkurisesti jalat supussa ja mikä mihinkin suuntaan taittuneena. Pitäisi nuo jalat oikoa niin olisi helpompi elämä ponilla. Ponin häntä on rerootattu ja kuulema väärää sävyä. Itse en onneksi edes kunnolla huomaa eroa niin menee meikäläisen kokoelmassa ihan ilman mitään ongelmia. Tämä on muuten niin hyvässä kunnossa, että ei ihan heti tarvitse lähteä etsimään parempikuntoista. Ehkä sitten joskus kun alan kaivata haasteita keräilijänä..
Seuraavaksi postista kotiutui samassa kaksi ponia samassa paketissa. Esitellään ensin vaikka Night Glider. Poni tuli joululahjana itseltäni. Olinhan sitä kuolannut jo pitkän aikaa, oikeastaan lapsesta saakka. Keräilyn alkuaikoina poni kiinnitti uudestaan huomioni ja nyt vihdoin se löytyy kokoelmastani! Ei siihen mennytkään kuin seitsämän vuotta..
Poni on hyvässä kunnossa, ainakin omaan silmääni. Muutama keltainen piste siitä löytyy, mutta eivät onneksi häiritse tuolla hyllyssä seisoessa ollenkaan. Symbolit ja silmät ovat niin kauniit, että ei haittaa vaikka pieniä vikoja onkin. Tykkään kovasti tästä ponista ja seuraavaksi onkin sitten etsittävä sille noita avaruusaiheisia kaveruksia. :)
Samassa paketissa kotiutui myös kaunis Fizzy. Todellakin, jotain näissä timanttisilmäisissä on. Aluksi monta vuotta kammoksuin noita silmiä. Luulen, että näin näistä poneista vaan sellaisia hassusta kulmasta otettuja kuvia. Sitten blogien kautta löytyi parempia ja kauniimpia kuvia, joiden ansiosta ihastuin näihinkin sarjoihin.
Fizzy on pikkuvikojaan lukuunottamatta kauniissa kunnossa. NDS-puolella on tummia läikkiä, jotka eivät onneksi haittaa hyllyssä ollessa. Muuten kyllä kelpokappale kokoelmaan. Joskus voi sitten sopivan yksilön löytyessä tämänkin korvata. Nyt olen vain todella tyytyväinen että sain ponin helposti kokoelmaan.
Alla vielä lisäkuvia kaikista yllä esitellyistä poneista. Pikkuisen on välillä hankaluuksia asetella kuvia fiksusti varsinkin jos haluaa postata paljon kuvia kerralla.. Joten tässä tämmöinen ratkaisu tällä kertaa.
PS. Korjasin vanhoihin postauksiin kadonneet kuvat takaisin. Ei mennytkään kun muutama kuukausi, että sain sen aikaiseksi.. Huhhuh.
Kuten ylläolevista kuvista voi päätellä olen vihdoin pistänyt lisää poneja esille! Kaivelin laatikosta muutamia lemppareita + kaikki blind bag & G4 ponit esille. Toivottavasti seuraavassa kämpässä sitten saisi poneja esille ihan kunnolla. Onneksi kävi kaveri katsomassa poneja niin kaiveltiin niitä tuolta lootastakin. :) Olipa muuten oikeasti tosi mukavaa kun ajan kanssa sai jutella poneista ja sain raukkaparka Texille toisen mielipiteen jonka mukaan tuo raasu kannattaa säilyttää harmittavasta haaveristaan huolimatta. Pitäisi Texistä joskus ottaa kunnolliset kuvat tännekin. Sen muovivaurion laatu on niin eriskummallinen. Nämä kuvat eivät ole nyt kovin kummoisia, ne on otettu hetkellisen inspiraation iskemänä puhelimen kameralla. Onneksi se ei ole täysi luuska niin saa noista varmasti jotain selvää kun käsittelin ne (rajasin lähinnä ja pienensin) tänne sopivimmiksi.
Ponikeskustelun tuloksena oli pakko iltasella vielä kaivaa Milky Way esille ja tarkistella sen tummia silmiä. Poni jäi siitä syystä tuohon koneen päälle seisomaan ja sai dramaattisen valaistuksen. Huippua. Speedy tosin kiilasi siihen hetken kuluttua kun tuli mieleen että voisin kokeilla tuostakin ponista ottaa kuvaa blogiin. Speedy ihastuttaa edelleen minua omalla erikoisella tavallaan. Alkuun kauhistelin timanttisilmäisiä poneja mutta nyt olen löytänyt niihin jonkin oudon mielenkiinnon ja haluan niitä lisää! Speedy sattui löytymään vaivattomasti huutonetin kautta ja tykkään ponin väristäkin jollain tapaa. Tic Tac Toe olisi se ehdoton lemppari timanttisilmistä, se on niin ihanan räikeä. Tuossa Speedyn kanssa samassa posessa olevat ponit ihastuttaa muutenkin. Noita pitää saada ehdottomasti myöskin lisää!
Asetellessani Speedyä takaisin hyllylle se kolkkasi Big Macintoshin ja oli pakko ottaa hullusta tappajaponista kuva. Sopivasti pikkuinen poni jäi Speedyn ylhäällä olevan jalan alle. Samalla sitten kuvasin muitakin hyllyllä olevia pikkuisia. Nuo glitterpojat on niin ihania <3 Samoin avaimenperäponit Pinkie Pie ja Rainbow Dash. Ihania. Toivon että noita poneja tulisi muitakin vielä lisää. Pinkie Pien tukka on niin tyylikäs.
Olen taas kuolannut ihania poneja netistä ja voi kun olisi rahaa niin hankkisin heti läjäpäin lisää muovikopukoita itselleni. Tällä hetkellä ei vaan taida olla järkeä kun eivät pääse esille eikä opiskelijan budjetti tunnu riittävän. Pitäisi hankkia muutakin ”järkevää”. No silmälasit ensimmäisenä.. Huoh. Tuolla kauppojen astiaosastoilla meinaan taas sortua liian helposti, monta kertaa olen jo pöyritellyt Sarjattoman mukeja käsissäni ja meinannut lähteä sellaisen kanssa kotiin. Sinne ovat vielä jääneet. Pitäisi muistaa joulupukkia tuosta vähän huomauttaa että sellaiset kelpaisi. Kulhon ja mukin kun saisi. Muumimukien keräilykin on jäissä kun niitäkään ei meinaa mihinkään mahtua. Tupaantuliaslahjaksi tosin sain pirteän keltaisen Niiskuneiti-mukin joka on nyt käyttömukina kun se ei mahdu tuonne kahdeksan muun mukin kanssa hyllyille. Se onkin ihanan pirteä!
Joululahjasuunnitelmia tehdessä eksyin etsy.comiin ja tökkäsin hakusanaksi fox. Olenhan uskollisesti yläasteesta saakka kerännyt ponien rinnalla kettuaiheisia juttuja, tosin vähäisesti mutta silti niitä on kertynyt ajan saatossa. Lähinnä pehmoleluja ja koruja. Niitäpä sitten kuolasin tuolta etsystäkin. Aivan järjestöntä miten kauniita koruja ja koriste-esineitä tuolta löytyy! Voi olla että jos kukkarosta löytyisi enemmän rahaa niin tulisi tilattua itselle enemmän kettuja.. Oijoi. Pakko on nyt listata tänne muutama joita kuolaan edelleenkin. Arvostan myös sitä että nämä on käsityönä tehty, omasta kettukokoelmastakin löytyy suomalaista käsityötä ja toivon että jatkossakin markkinoilta ja reissuilta löytyisi tämmöisiä kettuja lisää. Mummoni oli nähnyt jossain reissussa huovutetun (olisiko ollut neulahuovutettu vieläpä) ketun ja ajatellut heti minua sen nähdessään. Ei vaan ollut ketturepolainen silloin myynnissä. Onneksi kaikkea ihanaa ei ole pakko saada, katselemalla saa kivasti ideoita josko joskus sitten innostuisi itsekin tekemään.
Arctic Fox Solid Sterling Silver Wrap Around Ring – $80.00
Le Fox Chroma Totem Necklace by le animalé – $49.00
Wild Thing- golden running fox pendant and chain – $47.00
Running Black Fox Brooch – €18.00
Tuossa esimakua etsystä löytyvistä ihanista ketturepolaisista. Upeaa käsityötä tuotakin kautta saatavilla. Luulen että jossain vaiheessa on pakko tuolta jotain itselle etsiä ja uskaltautua tilaamaan. Tuolla kun hetken selailee niin alkaa poltella taas enemmän ja enemmän oman kettueläimen tatuoiminen ihoon. Kun vielä jonain päivänä keksisi ketulle sopivan paikan.. Voisin joskus esitellä täällä blogissa nuo kaikki ketut kunhan vaan saisin ne kuvailtua. :)
Muutto sujui ihan hyvin. Solu on melko ahdistava paikka kun ei tunne edes kämppiksiä ja haluaisin vaan solusta pois. Nostelin muutaman ponin tuohon työpöydän hyllyille kurkkimaan mutta muutoin ponit ovat laatikossa. Sylvanialaisetkin ovat vielä pussukoissa, makuuhuonesetti kasaamatta ja nukkekoti on tyhjillään vaikka onkin melkein valmis. Toivon saavani yksiön mahdollisimman nopeasti ettei tarvitsisi tässä solussa asustella. Tilaa on ihan hyvin mutta ei ole hyllyä, vitriiniä tms. johon laitella ponit siististi.
Huomaan että alkaa tulla vieroitusoireita. Kirppikseltä löytyi vain yksi G3-poni, Cherry Blossom. Jo toinen, mutta onneksi eri versio kuitenkin joten oli pakko se ostaa. Kirppiksiltä ei ole muutenkaan löytynyt G1-poneja piiiitkiin aikoihin. Löytämisen ilo alkaa mennä harrastuksesta eikä ole yhtään niin hauskaa katsoa netistä myytäviä poneja. Ebayssä postikulut ihan hirveitä enkä ole sieltä mitään ostanut joten se tuntuu oudolta. Huuto.netissä ponien hinnat on melko korkealla. Olen muutenkin surkea vahtimaan huutokauppoja. Ja facebookin ryhmissä ponit menee myös melkoisilla hinnoilla enkä muutenkaan tykkää niistä mitään ostella kun kirppishommissa siellä tuntuu ihmisillä menevän sukset helposti ristiin. Tuntuu siis ettei tule ostettua mitään, ei löydy mitään kirppiksiltä eikä uusien ponien ostaminen kaupasta ole sama asia kun niidenkin kanssa olen aivan liian nirso.
Jospa tämä harrastelukin tästä lähtisi taas eteenpäin. Blogin pitäminenkin tuntuu taas turhalta kun ei ole mitään kirjoitettavaa eikä kuvia.
