Uudet tuulet

 

Sain vihdoin ja viimein aikaiseksi siirtää blogin oikeasti tänne uuteen osoitteeseen ja uuteen systeemiin. Eli siirryttiin blogspotin puolelta omalle domainille ja käyttämään wordpressiä, joka tuntuu näin alkuun hiukkasen hankalalta. Mutta eiköhän tästä alkujärkytyksestä selvitä. Ulkoasun kanssa on ollut hieman ongelmia, mutta jospa se jotenkin pelittäisi. Mennään nyt alkuun tuommoisella Pinkie Pie tyylillä. :D

Uusia ponijuttuja ei sen kummemmin ole. Sylvanialaisista voisin sen verran sanoa että pettymyksekseni en ole saanut / enkä ole saamassa Country Kitchen Settiä. Mutta pitäisi pian tulla sitten sen sijaan Master Bedroom Set. Ehkä tuo keittiökin jostain joskus saadaan hankittua. Tässä kesäkuun aikana olisi tarkoitus saada nukkekotiprojekti kunnolla alkuun, koska elokuu tulee kovaa vauhtia ja muutto lähestyy. Pitäisi saada Sylvanialaiset muutettua omaan uuteen kotiin ennen omaa muuttoa. Katsellaan miten käy ja yritän tänne dokumentoida nukkekodin valmistumista suunnittelmasta valmiiksi taloksi asti.

Toivottavasti blogi vielä kiinnostaa jotain ihmisiä ja että itse jaksaisin pysyä tämän kanssa aktiivisena. Tervetuloa uudistuneeseen blogiin ja toivotan kaikille lukijoille ihanaa ja aurinkoista kesänjatkoa!

Minä keräilijänä

>Joskus tuntuu, että keräilyintoa ylläpitääkseen pitäisi olla koko ajan kykenevä ostamaan poneja ja kiertämään kirppareita ponien toivossa. Tällä hetkellä taloudellinen tilanne ei enää salli ponien ostamista. Pitää säästää tulevaan pääsykoereissuun, joka vie iloisesti pussista parisataa euroa (kiitos VR!), myös autokoulun kakkosvaihe pitäisi käydä, se viekin vielä isomman siivun työttömän ”tuloista”. Hyvällä tuurilla syksyllä olisi myös muutto luvassa, joka sekin kustantaa niin paljon etten edes halua miettiä koko asiaa. Raha helpottaisi joskus tätä pienen ihmisen arkea, varsinkin jos sitä riittäisi pakollisiin menoihin sekä mukavaan ylimääräiseen kuten harrastamiseen.. Joten tällä hetkellä ponihommat on jäässä. Kokoelma on sen mitä on.

Onneksi customointiin pienetkin varannot riittävät ja keväästä on tullut taas inspiraatiota tekemiseen vaikka en ole päässyt vielä kunnolla alkuunkaan. Silti se jo ilahduttaa, että pieni kipinä alkaa syttyä ja HALUAN luoda vanhoista nuhjuisista ja rähjääntyneistä poneista jotain uutta ja valoittavaa. Lommo ponin kaksoisolentoja on kyselty ja olen yhdelle sopinut tekeväni kyseisen kaksoisolennon. En ole luvannut täydellistä kopiota vaan toisen version ponista. Saa nähdä onnistuuko se koskaan.. En pidä tilaustöistä enkä ole sellaisia koskaan tehnyt.

Ponikeräilystäni sen verran vielä, että olen ollut oikeastaan koko keräilyn ajan laiska. En halua roikkua netissä etsimässä tiettyjä poneja varsinkaan kun budjetit on olleet aina tiukalla. Muutaman ponin olen ostanut netistä mutta pistänyt itselleni tarkat rajat mitä mikäkin saa maksaa. Tai jos olen törmännyt siihen poniin joka on juuri sillä hetkellä saatava. Syystä tai toisesta. Yksikään ostos ei ole harmittanut. En ole maksanut poneista kovasti ylihintaa vaikka edelleen iskee välillä sellainen tunne että miksi ihmeessä maksan TÄSTÄ näin ”suuren” summan vaikka voisin tuolla rahalla ostaa jotain ”järkevää”. Silti jokainen poni on ollut tuolla kokoelmassa tärkeä enkä ole niistä nyt luopumassa. Olen kuitenkin aina ollut ihminen joka miettii todella tarkasti rahanmenoaan joten annan välillä anteeksi sen että ostan jotain mikä minua miellyttää muutenkin kuin käytännöllisellä tasolla. Sen takia ponien keräily onkin omalla tavallaan niin ihanaa.

Kokoelmani ei ole täydellinen. Siellä on esimerkiksi Tex jonka pää on rikki. Joku on korjannut sen pikaliimalla ja poni on melko rassukka leikattuine harjoineen ja liimatahroineen, puhumattakaan isosta vekistä keskellä naamaa. Voisin pistää ponin baitiksi, jos sattuisin löytämään paremman Texin tilalle. En kuitenkaan tee sitä ennen mitään sillä poni on kuitenkin ihastuttava omalla kurjalla tavallaan. Moni poni kaipaisi parempikuntoista kaveria tilalle, mutta en kyllä tiedä mitä tekisin niille poneille jotka jäisivät kokoelmassani kakkoskappaleiksi. Suuren osan olen ostanut kirpputoreilta. Niillä on siis suurella osalla jokin tarina, jos ei muuta niin se ponin löytämisen riemu. Cotton Candy oli ensimmäinen kirppislöytöni. Se ei ole täydellinen poni mutta joka kerta sitä katsoessani yllätyn kuinka sievä ja hyväkuntoinen se on. Siihenkin nähden, että se on kulkenut mukanani 2004 vuodesta saakka. Säilynyt kokoelmassa vaikka olen sitä välillä pakostakin harventanut. Tai Daffodil. Sen harjaa ja häntää on leikattu, silmät hieman kulahtaneet. Se on puolestaan kulkenut matkassa niin pitkään kuin vain voin muistaa. Lapsuuden ainoa My Little Pony. Sillä en juuri leikkinyt, koska poni on melko vaalea väriltään. Se sai silti kunniapaikan pikkutytön aarteiden joukosta hyllystä. Siellä se seisoi silloinkin kun muut hevoslelut lähtivät kirpputorille tai serkkutytön leikkeihin. Se kulki mukana vanhempien avioeron jälkeen, uusioperheen helvetissäkin poni kesti mukana ja opiskelijatytön koti-ikävän keskellä kaukana kotoa se keräsi lauman ympärilleen. Se on ollut monet muutot ja muutokset mukana. Uskon että jokaisella näillä poneista on tarina. Sen takia kokoelmani onkin omassa epätäydellisyydessään minulle täydellinen.

Tulipa kummallinen ja hirvittävän polveilevaa tekstiä. Jos joku tämän jaksaa lukea niin hienoa. Tämä on siis minun mielipiteeni ja näkemykseni omasta keräilystäni. Olen laiska keräämään poneja määrällisesti paljoa, kerään sen mitä haluan ja ne ponit joihin olen oikeasti jollain tapaa mieltynyt. Rakastan customointia, mutta jos joku asettaa minulle rajoja ja tavoitteita lakkaan tekemästä sitä mitä minulta vaaditaan. Customointi on aina ollut minulle vapautta ja omien rajojen kokeilemista. Siksi Lommon kaksoisolennot odottavat yhä syntymistään, jos koskaan syntyvätkään. Haluan haastaa itseni mieluummin kuin miellyttää muita tekemällä mitä pyydetään. :)